Olen aina miettinyt, että olisi mukavaa kirjoittaa blogia. Nautin kirjoittamisesta paljon, ja haluaisin jakaa muille ihmisille kokemuksia elämästäni. Kun kerron ystävättärilleni elämästäni ja seikkailuistani, he sanovat että voisin kirjoittaa elämästäni kirjan. Sitä en kuitenkaan halua tehdä. Ainakaan vielä. Olen parikymppiseksi kaunottareksi sen verran nuori, että minulla on vielä paljon koettavaa!
Ennen kuin kerron, mitä blogini tulee mahdollisesti sisältämään, haluan vähän kertoa omasta elämästäni. Olen parikymppinen, nuori nainen ja asun Helsingissä kantakaupunkialueella. Olen asunut jo usemman vuoden Munkkiniemessä. Olen työelämässä, ja tienaan sen verran hyvin että pystyn hemmottelemaan itseäni ostelemalla kenkiä ja vaatteita, sekä ulkomaanmatkoja. Rehellisesti en ole urallani edennyt vielä niin pitkälle, että rahallisesti pystyisin kuvittelemaan perheen perustamista. Toiveena olisi kuitenkin löytää elämäni rakkaus ja perustaa perhe. Uskon kuitenkin siihen, että yrittämällä sitä ei tule. Sitä pitää odottaa. Ja jos ei ole tullakseen, niin ei ole tullakseen. Uskon siis todelliseen rakkauteen. Mutta koska yksinäisyys ei ole kenestäkään mukavaa, haluan paljastaa että tapailen itseäni huomattavasti vanhempaa, rikasta miestä, jonka kanssa tulen hyvin toimeen ja hän hemmottelee minua. Parisuhteesta emme ole puhuneet, sillä tiedämme että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Tämä mies on rakkaudet rakastanut, avioliitot on hänen osaltaan koettu ja lapset on tehty. Se ei kuitenkaan meidän kahden hauskanpitoa estä. Puhutaan hänestä nyt blogimerkinnöissä mystisesti salanimellä "Herra X". Omaperäistä.
Lisäksi elämääni siivittää ystäväpiirini:
Rouva E: Kotivaimo, vakiintunut kotiäiti, läheinen ystävä, niin sanottu oikeakäsi joka takoo päähäni järkeä ja palauttaa maanpinnalle, kun olen vaipumassa jonkinsortin psykoosiin. Syynä milloin mikäkin. Hän on myös loistavaa juhlaseuraa.
Bestis: Kannelmäessä asuva hippiystäväni. Olemme tunteneet toisemme 10-vuotiaista. Olemme kuin paita ja peppu, vaikka baareissa aika hauska näky. Ulkonäöllisesti kuin päivä ja yö. Keksimme tarinoita yhdessä. Hänen kanssaan uskaltaudun notkumaan lähiöräkälissä juomassa olutta, eikä se minusta ole lainkaan rahvaanomaista.
Mieskaveri: Turkkilainen ystäväni. Ns. pakollinen mieskaveri. Hän ihmettelee jatkuvasti, että miksi on sinkku samalla kun kysyy minulta hämmentävän henkilökohtaisia kysymyksiä seksielämästäni julkisilla paikoilla. Hän huolehtii myös siitä, että työaikana muistan syödä jotain lounasta. Kiireellisenä työn raskaana raatajana usein unohdan syödä, ja havahdun turruttavani näläntunteen mallun punaisella tupakalla, työpaikkani röökipaikalla.
Tulette myös kuulemaan tarinoita muista läheisistä ystävistäni matkan varrella.
Mitä blogiin tulee. Aijon jakaa täällä sattumuksia elämäni varrelta. Lisäksi otan kantaa politiikkaan, taiteeseen, muotiin, kauneuteen, kirjallisuuteen, hyvinvointiin, ruokavalioon, seksiin ja jaan mietteitäni koskien elämänfilosofiaani.
Ei siitä hyvää tule, jos ei edes yritä. Olkaahan kuulolla!
xoxoxo Samantha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti