Herra X oli kutsunut minut syömään Ravintola Motellettiin. Aloitin valmistautumisen hyvissä ajoin. Halusin näyttä täydelliseltä. Vaatekaapista mukaan tarttui huippuseksikäs kukkajakku, joka ei siis missään nimessä ollut mikään tanttamainen kolttu. Lisäksi alle tuli seksikäs avoselkäinen pikkumusta ja jalkaan mustat nahkasaappaat, jotka löysin Kallion Gaboom-nimiseltä kirpputorilta (harvemmin ostan todellakaan mitään kirpputoreilta).
Tapasimme Sokoksen kulmalla juuri kun oli puhumassa puhelimeen. Mietin ystäväni kanssa, miksi olen aina etuajassa. Vihaan myöhästelijöitä yli kaiken, koska itse olen aina 15 minuuttia etuajassa minne ikinä meninkin. Jatkossa aijon kokeilla sitä tekniikkaa, että kun olen valmistautumassa ja laittautumassa, siirrän tätä suoritusta puolella tunnilla eteenpäin ja otan seuraavan bussin taikka ratikan.
Ruoka Motelletin African Kitchenissä oli loistavaa. Valitsin kasvisburriton. Mausteet olivat erinomaisia. Herra X otti kana-aterian. Join kuivaa valkoviiniä, koska siinä oli vähiten kaloreita. Koin rauhoittuvani. Ja katselimme toisiamme silmiin samalla hullaantuneina.
Tämän jälkeen suunnistimme Mann's Streetille. Lempibaariini! Pidän homobaareista sen takia, että saan olla rauhassa. Jos joku paikka on minusta huono paikka tavata ihmisiä, saatika iskeä ketään, on se baari. Yleensä kun olen tutustunut miehiin baarissa, ovat he lähes poikkeuksetta olleet alkoholisteja. Itse en ole alkoholisti, mutta nautin alkoholin tuomasta humaltilasta aina silloin tällöin. Hihi. Herra X tarjosi kaiken. Ilta jatkui livekonserttiin ja sen jälkeen Da Vinciin. En ollut kovin humalassa ja yksi tyttökavereistani, tuli istumaan iltaa kanssani. Hän oli ihan iskupäällä. Minä en. Otimme muutamat tuopposet jos toisetkin. Seuraamme istui mitä vastenmielisin kundi. Se oli joku hevimies. Hän iski silmänsä ystävääni. Yritin heittää kyseiselle miehelle piikikkäitä kysymyksiä ja pyysin tätä menemään pois, sen sijaan hän tarjosi meille taas oluet. Ystäväni oli niin humalassa, että hänen piti poistua järjestyksenvalvojan opastuksella pois baarista. Lähdin sitten taluttamaan tyttökaveriani taksiasemalle ja ajattelin että menemme yhdessä kotiin. No pari poikaa toisesta taksista vinkkasi meille, että meidän kannattaisi lähteä heidän mukaan. Yritin estää ystävääni, mutta kuin silmänräpäyksessä, hän olikin jo poikien taksissa. Kaksi sanaa minulle: "haista vittu". Ja ovi paiskahti kiinni. Menin taksilla kotiin ja puhuin E:n (kotivaimon) kanssa asiasta. Tultiin siihen lopputulokseen, että joku käyttäytyi hyvin rahvaanomaisesti kännissä.
Alkoholia ei kannata tintata jos ei osaa. Mä olin hieno leidi koko yön. Niin kuin luonnollisestikin. Aamulla samoilla silmillä töihin. Aina kuitenkin yhtä seksikäänä. Pusuja! Ja ihanaa viikonloppua!
Otan viikonloppuna ensimmäiset valokuvat. Sunnuntaina tulee ehkä ihka eka kuvapostaus. Olkaa kuulolla.
Käsien tutinasta johtuen en jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta. Peace and love!
xoxoxo Samantha
perjantai 18. lokakuuta 2013
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Unelmien mies
Nuorena ihastuin poikiin, jotka olivat renttumaisia, likaisia ja pitkähiuksisia. Rock'n'Roll ja hippityyli purivat minuun täysillä. En voinut kuvitellakaan 18-vuotiaana kiinnostuvani siistiluontoisista pukumiehistä, jotka olivat kohteliaita, avasivat naisille ovia ja tuoksuivat guccin partavedeltä.
Aloin seurustelemaan 13-vuotiaana ensimmäisen pojan kanssa. Vuodet vierähtivät ja olimme yhdessä 5 vuotta. Hänellä oli pitkät hiukset. Kun nukuin hänen vieressään, huomasin että hänen hiuksiaan oli joka puolella. Välillä suussani, välillä pikkuhousuissani, välillä milloin missäkin. Se oli inhottavaa. Itselläni oli tuolloin Twiggymäinen, lyhyt tukka. Poikaystäväni oli myös herkkäluontoinen ja tunsin olevani suhteessa se mies. Ei johtunut hiustemme epäloogisesta pituuserosta, jos verrataan meidän hiuksia niin sanottuihin normeihin sukupuolirooleihin joissa naisilla on normaalisti pitkät ja miehillä lyhyet hiukset. Se että tunsin olevani mies, johtui siitä että olen hyvin vahva luonne. Poikaystäväni oli taas herkkä. Kun lohdutin itkuista poikaystävääni taputtamalla häntä äijämäisesti selkään yksissä kotibileissä taas kerran, tajusin että haluan miehen joka on MIES. Vahva luonne. Mies jota minun ei tarvitse paappoa jatkuvasti, ja joka haluaa suojella minua.
Sen jälkeen tapailin ranskalaista miestä jolla oli yli takapuolen pituiset rastahiukset. Aamulla kun heräsin siihen, että noin 10-vuotias, pitkä rasta haisee paskalta noin parikymmentä senttiä nenän päästäni, oli se sen suhteen loppu. Se suhde ei olisi muutenkaan toiminut. En pysty tapailemaan miestä, joka suorasanaisesti KIELTÄÄ holokaustin. Mielipiteitä pitää olla, mutta se että jotain historialisesti merkittävää ja koko maailmaa järkyttävää tapatumaa ruvetaan kiistämään, sitä minä en kestä.
Kokeilin seikkailunhakuisena internetin treffipalveluita, jos sieltä löytyisi mielekästä seuraa. Hain miestä joka on ensinnäkin mielyttävän näköinen ja joka on kiinnostunut kirjallisuudesta, taiteesta, historiasta, kouluttautumisesta, sivistyksestä, viineistä, eksoottisista oluista ja romantiikasta. Löysin pari varteenotettavaa mieshenkilöä ja yksi oli ylimuiden. Sivistynyt oikeustieteiden opiskelija. Kävimme taidenäyttelyissä, pitkillä kävelyretkillä ja kahvilla. Kuitenkaan... sekään juttu ei toiminut.
Vaikka tiedän, että silloin kuin rakastuu, rakkauden kohde saattaa olla aivan jotain muuta kuin mistä unelmissaan on voinut haaveilla - on minullakin oma unelmamieskarttani. Haluan nyt esitellä sen teille.
1. Koulutus
Haluan miehen jota kiinnostaa kouluttautuminen. Raha ei tuo onnea, mutta taloudellinen tasapaino suhteessa tuo turvaa ja pitää yllä parisuhdetta. En halua tehdä lapsia, jos kummallakaan ei ole vakituista työtä.
2. Tuoksu
Miehen pitää tuoksua hyvältä. Hajuvedet on siis hyvin tärkeitä vetovoimaa ajatellen. En voi sietää miestä joka tuoksuu hieltä.
3. Tyyli
Muotitietoinen mies on plussaa. En voisi katsella miestä joka pukeutuisi pieruverkkareihin ja pierulenkkareihin. Oksettaa ajatuskin.
4. Ulkonäkö
Miehen pitää miellyttää ulkoisesti. Muuten tulee ongelmia. Alkuhuumassa ei välttämättä tajua, että kenen rumiluksen kanssa seukkaa.
5. Luonne
Miehellä pitää olla valloittava luonne. Pidän huumorintajuisista, fiksuista ja oman mielipiteen omaavista miehistä.
6. Luovuus
Luovuus on tärkeää. Itse olen taidetta rakastava ja ymmärtävä persoona.
Lopuksi vielä kuva unelmieni miehestä. Se on nuori Al Pacino. Tumma ja tulinen.
xoxoxo Samantha
Aloin seurustelemaan 13-vuotiaana ensimmäisen pojan kanssa. Vuodet vierähtivät ja olimme yhdessä 5 vuotta. Hänellä oli pitkät hiukset. Kun nukuin hänen vieressään, huomasin että hänen hiuksiaan oli joka puolella. Välillä suussani, välillä pikkuhousuissani, välillä milloin missäkin. Se oli inhottavaa. Itselläni oli tuolloin Twiggymäinen, lyhyt tukka. Poikaystäväni oli myös herkkäluontoinen ja tunsin olevani suhteessa se mies. Ei johtunut hiustemme epäloogisesta pituuserosta, jos verrataan meidän hiuksia niin sanottuihin normeihin sukupuolirooleihin joissa naisilla on normaalisti pitkät ja miehillä lyhyet hiukset. Se että tunsin olevani mies, johtui siitä että olen hyvin vahva luonne. Poikaystäväni oli taas herkkä. Kun lohdutin itkuista poikaystävääni taputtamalla häntä äijämäisesti selkään yksissä kotibileissä taas kerran, tajusin että haluan miehen joka on MIES. Vahva luonne. Mies jota minun ei tarvitse paappoa jatkuvasti, ja joka haluaa suojella minua.
Sen jälkeen tapailin ranskalaista miestä jolla oli yli takapuolen pituiset rastahiukset. Aamulla kun heräsin siihen, että noin 10-vuotias, pitkä rasta haisee paskalta noin parikymmentä senttiä nenän päästäni, oli se sen suhteen loppu. Se suhde ei olisi muutenkaan toiminut. En pysty tapailemaan miestä, joka suorasanaisesti KIELTÄÄ holokaustin. Mielipiteitä pitää olla, mutta se että jotain historialisesti merkittävää ja koko maailmaa järkyttävää tapatumaa ruvetaan kiistämään, sitä minä en kestä.
Kokeilin seikkailunhakuisena internetin treffipalveluita, jos sieltä löytyisi mielekästä seuraa. Hain miestä joka on ensinnäkin mielyttävän näköinen ja joka on kiinnostunut kirjallisuudesta, taiteesta, historiasta, kouluttautumisesta, sivistyksestä, viineistä, eksoottisista oluista ja romantiikasta. Löysin pari varteenotettavaa mieshenkilöä ja yksi oli ylimuiden. Sivistynyt oikeustieteiden opiskelija. Kävimme taidenäyttelyissä, pitkillä kävelyretkillä ja kahvilla. Kuitenkaan... sekään juttu ei toiminut.
Vaikka tiedän, että silloin kuin rakastuu, rakkauden kohde saattaa olla aivan jotain muuta kuin mistä unelmissaan on voinut haaveilla - on minullakin oma unelmamieskarttani. Haluan nyt esitellä sen teille.
1. Koulutus
Haluan miehen jota kiinnostaa kouluttautuminen. Raha ei tuo onnea, mutta taloudellinen tasapaino suhteessa tuo turvaa ja pitää yllä parisuhdetta. En halua tehdä lapsia, jos kummallakaan ei ole vakituista työtä.
2. Tuoksu
Miehen pitää tuoksua hyvältä. Hajuvedet on siis hyvin tärkeitä vetovoimaa ajatellen. En voi sietää miestä joka tuoksuu hieltä.
3. Tyyli
Muotitietoinen mies on plussaa. En voisi katsella miestä joka pukeutuisi pieruverkkareihin ja pierulenkkareihin. Oksettaa ajatuskin.
4. Ulkonäkö
Miehen pitää miellyttää ulkoisesti. Muuten tulee ongelmia. Alkuhuumassa ei välttämättä tajua, että kenen rumiluksen kanssa seukkaa.
5. Luonne
Miehellä pitää olla valloittava luonne. Pidän huumorintajuisista, fiksuista ja oman mielipiteen omaavista miehistä.
6. Luovuus
Luovuus on tärkeää. Itse olen taidetta rakastava ja ymmärtävä persoona.
Lopuksi vielä kuva unelmieni miehestä. Se on nuori Al Pacino. Tumma ja tulinen.
xoxoxo Samantha
tiistai 15. lokakuuta 2013
Tästä kaikki alkoi.
Olen aina miettinyt, että olisi mukavaa kirjoittaa blogia. Nautin kirjoittamisesta paljon, ja haluaisin jakaa muille ihmisille kokemuksia elämästäni. Kun kerron ystävättärilleni elämästäni ja seikkailuistani, he sanovat että voisin kirjoittaa elämästäni kirjan. Sitä en kuitenkaan halua tehdä. Ainakaan vielä. Olen parikymppiseksi kaunottareksi sen verran nuori, että minulla on vielä paljon koettavaa!
Ennen kuin kerron, mitä blogini tulee mahdollisesti sisältämään, haluan vähän kertoa omasta elämästäni. Olen parikymppinen, nuori nainen ja asun Helsingissä kantakaupunkialueella. Olen asunut jo usemman vuoden Munkkiniemessä. Olen työelämässä, ja tienaan sen verran hyvin että pystyn hemmottelemaan itseäni ostelemalla kenkiä ja vaatteita, sekä ulkomaanmatkoja. Rehellisesti en ole urallani edennyt vielä niin pitkälle, että rahallisesti pystyisin kuvittelemaan perheen perustamista. Toiveena olisi kuitenkin löytää elämäni rakkaus ja perustaa perhe. Uskon kuitenkin siihen, että yrittämällä sitä ei tule. Sitä pitää odottaa. Ja jos ei ole tullakseen, niin ei ole tullakseen. Uskon siis todelliseen rakkauteen. Mutta koska yksinäisyys ei ole kenestäkään mukavaa, haluan paljastaa että tapailen itseäni huomattavasti vanhempaa, rikasta miestä, jonka kanssa tulen hyvin toimeen ja hän hemmottelee minua. Parisuhteesta emme ole puhuneet, sillä tiedämme että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Tämä mies on rakkaudet rakastanut, avioliitot on hänen osaltaan koettu ja lapset on tehty. Se ei kuitenkaan meidän kahden hauskanpitoa estä. Puhutaan hänestä nyt blogimerkinnöissä mystisesti salanimellä "Herra X". Omaperäistä.
Lisäksi elämääni siivittää ystäväpiirini:
Rouva E: Kotivaimo, vakiintunut kotiäiti, läheinen ystävä, niin sanottu oikeakäsi joka takoo päähäni järkeä ja palauttaa maanpinnalle, kun olen vaipumassa jonkinsortin psykoosiin. Syynä milloin mikäkin. Hän on myös loistavaa juhlaseuraa.
Bestis: Kannelmäessä asuva hippiystäväni. Olemme tunteneet toisemme 10-vuotiaista. Olemme kuin paita ja peppu, vaikka baareissa aika hauska näky. Ulkonäöllisesti kuin päivä ja yö. Keksimme tarinoita yhdessä. Hänen kanssaan uskaltaudun notkumaan lähiöräkälissä juomassa olutta, eikä se minusta ole lainkaan rahvaanomaista.
Mieskaveri: Turkkilainen ystäväni. Ns. pakollinen mieskaveri. Hän ihmettelee jatkuvasti, että miksi on sinkku samalla kun kysyy minulta hämmentävän henkilökohtaisia kysymyksiä seksielämästäni julkisilla paikoilla. Hän huolehtii myös siitä, että työaikana muistan syödä jotain lounasta. Kiireellisenä työn raskaana raatajana usein unohdan syödä, ja havahdun turruttavani näläntunteen mallun punaisella tupakalla, työpaikkani röökipaikalla.
Tulette myös kuulemaan tarinoita muista läheisistä ystävistäni matkan varrella.
Mitä blogiin tulee. Aijon jakaa täällä sattumuksia elämäni varrelta. Lisäksi otan kantaa politiikkaan, taiteeseen, muotiin, kauneuteen, kirjallisuuteen, hyvinvointiin, ruokavalioon, seksiin ja jaan mietteitäni koskien elämänfilosofiaani.
Ei siitä hyvää tule, jos ei edes yritä. Olkaahan kuulolla!
xoxoxo Samantha
Ennen kuin kerron, mitä blogini tulee mahdollisesti sisältämään, haluan vähän kertoa omasta elämästäni. Olen parikymppinen, nuori nainen ja asun Helsingissä kantakaupunkialueella. Olen asunut jo usemman vuoden Munkkiniemessä. Olen työelämässä, ja tienaan sen verran hyvin että pystyn hemmottelemaan itseäni ostelemalla kenkiä ja vaatteita, sekä ulkomaanmatkoja. Rehellisesti en ole urallani edennyt vielä niin pitkälle, että rahallisesti pystyisin kuvittelemaan perheen perustamista. Toiveena olisi kuitenkin löytää elämäni rakkaus ja perustaa perhe. Uskon kuitenkin siihen, että yrittämällä sitä ei tule. Sitä pitää odottaa. Ja jos ei ole tullakseen, niin ei ole tullakseen. Uskon siis todelliseen rakkauteen. Mutta koska yksinäisyys ei ole kenestäkään mukavaa, haluan paljastaa että tapailen itseäni huomattavasti vanhempaa, rikasta miestä, jonka kanssa tulen hyvin toimeen ja hän hemmottelee minua. Parisuhteesta emme ole puhuneet, sillä tiedämme että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Tämä mies on rakkaudet rakastanut, avioliitot on hänen osaltaan koettu ja lapset on tehty. Se ei kuitenkaan meidän kahden hauskanpitoa estä. Puhutaan hänestä nyt blogimerkinnöissä mystisesti salanimellä "Herra X". Omaperäistä.
Lisäksi elämääni siivittää ystäväpiirini:
Rouva E: Kotivaimo, vakiintunut kotiäiti, läheinen ystävä, niin sanottu oikeakäsi joka takoo päähäni järkeä ja palauttaa maanpinnalle, kun olen vaipumassa jonkinsortin psykoosiin. Syynä milloin mikäkin. Hän on myös loistavaa juhlaseuraa.
Bestis: Kannelmäessä asuva hippiystäväni. Olemme tunteneet toisemme 10-vuotiaista. Olemme kuin paita ja peppu, vaikka baareissa aika hauska näky. Ulkonäöllisesti kuin päivä ja yö. Keksimme tarinoita yhdessä. Hänen kanssaan uskaltaudun notkumaan lähiöräkälissä juomassa olutta, eikä se minusta ole lainkaan rahvaanomaista.
Mieskaveri: Turkkilainen ystäväni. Ns. pakollinen mieskaveri. Hän ihmettelee jatkuvasti, että miksi on sinkku samalla kun kysyy minulta hämmentävän henkilökohtaisia kysymyksiä seksielämästäni julkisilla paikoilla. Hän huolehtii myös siitä, että työaikana muistan syödä jotain lounasta. Kiireellisenä työn raskaana raatajana usein unohdan syödä, ja havahdun turruttavani näläntunteen mallun punaisella tupakalla, työpaikkani röökipaikalla.
Tulette myös kuulemaan tarinoita muista läheisistä ystävistäni matkan varrella.
Mitä blogiin tulee. Aijon jakaa täällä sattumuksia elämäni varrelta. Lisäksi otan kantaa politiikkaan, taiteeseen, muotiin, kauneuteen, kirjallisuuteen, hyvinvointiin, ruokavalioon, seksiin ja jaan mietteitäni koskien elämänfilosofiaani.
Ei siitä hyvää tule, jos ei edes yritä. Olkaahan kuulolla!
xoxoxo Samantha
Tilaa:
Kommentit (Atom)